Autiokortteli - kerrostaloja ja rivitaloja
Tänä vuonna autiopaikkojen koluaminen on taas jostain syystä ollut mun elämässä tapetilla. 33- vuotias, jolla on mitä kummallisempia harrastuksia. Tällä kertaa mut vietiin kameran kanssa paikan päälle ja sain keskittyä kuvaamaan. Onhan se vähän eri kuin yksin adrenaalipuuskissa. Autiopaikat on alkaneet saamaan syvempää merkitystä mun elämässä ja mua on alkanut mietityttämään miksi karu kauneus houkuttaa. Kai mä vaan tykkään säröisestä enemmän, kuin kulissimaisen täydellisyyden kiillosta. Rakkaudesta rikkinäisyyteen ja keskeneräisyyteen? Rikkinäisessä pinnassa on tarinaa ja se haastaa ajattelemaan. Elämä ei kuitenkaan ole pelkkiä sateenkaaria vaikka kuinka niistä haaveilisikin. Joskus tekee hyvää katsoa realismia silmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti