Runon mittainen matka - Älä elämää pelkää
Runoilla on aina ollut joku erityinen merkitys mulle. Kai se liittyy siihen luovaan persoonaan joka mun sisällä on. Oon käsitellyt runojen kautta maailmaa teinistä lähtien ja oon mä itsekin kirjoittanut pöytälaatikollisen runoja, purkaakseni erilaisia tunnetiloja. Tämä runo, on kuitenkin jäänyt mieleeni erityisesti, enkä oikeastaan aiemmin ole pysähtynyt sen äärelle, mutta isäni tätä runoa lausui mulle useasti mun nuoruudessa.
Älä elämää pelkää
"Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin."
-Kaarlo Sarkia
