maanantai 7. maaliskuuta 2016

Autiotehtaaseen paluu - tekeekö rakkaus talosta kodin?



Autiotehtaaseen paluu
- tekeekö rakkaus talosta kodin?


Aiemmin samalla autiotehtaalla kuvaamassa 01/2014
Autiotehdas - tekeekö rakkaus talosta kodin?


"tää on ollut tähän mennessä jännittävin paikka...
emme tälläkään kertaa olleet ainoita ja joku ilmoitti olostaan,
heittämällä ylhäältä tavaraa alas meidän ollessa alhaalla...
hrrrr...tänne täytyy palata vielä!"

kirjoitan  reilun kahden vuoden
takaisessa blogissa ja edelleen jostain syystä
paikka tuntui äärimmäisen adrenaliinia nostavalta ja karmivalta.
Ei pelkästään se, että suurin osa ikkunoista
oli naulattu kiinni ja paikka oli osittain hyvin pimeä.
Tuntui, että oma kamera piti hurjan kovaa ääntä kuvia ottaessa
kun samalla mietitytti mahtoikohan joku paraikaakin asua siellä,
lintujen lisäksi.








Autioituneissa tai hylätyissä rakennuksissa kiehtoo
kaikki se elämä mitä siinä rakennuksessa on eletty
ennen rakennuksen hylätyksi tulemista ja toisaalta myös
historia autioitumisen jälkeen.

Useissa pidempään hylätyissä rakennuksissa myös
graffittikulttuuri elää hyvin vahvasti.
Asuuko joku täällä tai onko asunut tehtaan hylätyksi jäämisen jälkeen?
Ja jos joku on asunut, miksi?
Hylätyt paikat herättävät mielikuvitusta ja innostavat valokuvaamaan.
Ne kertovat omaa karua ja puhuttavaa tarinaansa,
siitä elämästä mitä täällä on eletty.













"Elämä, sanotaan,
sellaista se on elämä.
Että vuodet soljuvat, päivät,
tuntien keveät kengät.
Sellaista se on minussa.
Niin kuin linnun siivestä revittäisiin
höyhen kerrallaan."


-Tommy Tabermann



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti