np. Vesala - Ei pystyny hengittää
Matkalla - Irtipäästämisiä
Elämä on uuden löytämistä ja irtipäästämisiä. Viimeisiin pariin vuoteen on kuulunut paljon irtipäästämisiä ja sen myötä myös paljon uuden löytämistä, kovaa kasvua. Oon valinnut niin vahvasti oman polkuni, että välillä tuntuu, että harva ymmärtää mua tai osaa/pystyy tukemaan mua mun unelmissa. Oon ikuinen luova vapaasielu, joka tarvitsee helvetin paljon omaa tilaa ja tietynlaisen vapauden olla riippumaton mistään. Oon empaattinen, vaikka oonkin tulisielu ja se aiheuttaa usein ristiriidan ihmissuhteissani. Oon kasvanut keskellä myrskyä ja se on jättänyt muhun jälkensä, tietynlaisen adrenaliinihakuisuuden ja kyvyn tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Oon nähnyt paljon pahaa, mutta eniten arvostan hyvää. Mä tarviin syvyyttä keskusteluissa, ja jos asiat jää pinnalle, turhaudun. Arvostan aitoja ihmisiä ja oon kyllästynyt ihmisiin, jotka on pelkkää pintaa. Oon ikuinen filosofi, joka etsii varmaan ikuisesti omaa totuuttaan. Viimeisen vuoden vaikein irtipäästäminen oli isästäni. Olin oppinut jotenkin rajaamaan kaikki tunteeni, jotka oon nyt löytänyt vuosien jälkeen. Tunnen paljon ja se tuntuu hämmentävältä, ahdistavalta, mutta myös helvetin vapauttavalta.
"Mä en oo näkymätön, oon hengissä vielä, mun on pakko lähtee, sun lähellä ei vaan pystyny hengittään."
-Vesala
Matkalla - Irtipäästämisiä
Elämä on uuden löytämistä ja irtipäästämisiä. Viimeisiin pariin vuoteen on kuulunut paljon irtipäästämisiä ja sen myötä myös paljon uuden löytämistä, kovaa kasvua. Oon valinnut niin vahvasti oman polkuni, että välillä tuntuu, että harva ymmärtää mua tai osaa/pystyy tukemaan mua mun unelmissa. Oon ikuinen luova vapaasielu, joka tarvitsee helvetin paljon omaa tilaa ja tietynlaisen vapauden olla riippumaton mistään. Oon empaattinen, vaikka oonkin tulisielu ja se aiheuttaa usein ristiriidan ihmissuhteissani. Oon kasvanut keskellä myrskyä ja se on jättänyt muhun jälkensä, tietynlaisen adrenaliinihakuisuuden ja kyvyn tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Oon nähnyt paljon pahaa, mutta eniten arvostan hyvää. Mä tarviin syvyyttä keskusteluissa, ja jos asiat jää pinnalle, turhaudun. Arvostan aitoja ihmisiä ja oon kyllästynyt ihmisiin, jotka on pelkkää pintaa. Oon ikuinen filosofi, joka etsii varmaan ikuisesti omaa totuuttaan. Viimeisen vuoden vaikein irtipäästäminen oli isästäni. Olin oppinut jotenkin rajaamaan kaikki tunteeni, jotka oon nyt löytänyt vuosien jälkeen. Tunnen paljon ja se tuntuu hämmentävältä, ahdistavalta, mutta myös helvetin vapauttavalta.
"Mä en oo näkymätön, oon hengissä vielä, mun on pakko lähtee, sun lähellä ei vaan pystyny hengittään."
-Vesala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti