Arjen romantiikkaa - Aurinko kurkistaa talon takaa
Aurinko kurkistaa talon takaa. Uskaltaakohan sitä sanoa olevansa pitkästä aikaa onnellinen? Kopkop. Ja ilman mitään sen suurempaa?
Olen kai vain opetellut kuuntelemaan itseäni. Tuntuu, että elämä on ollut viimeiset vuodet selviämistä päivästä ja viikosta toiseen. Olen nauttinutkin toki elämästäni, mutta jotenkin se oma punainen lanka on ollut liian pitkään kateissa. Vaikeita ja isoja juttuja ollut niin itsellä kuin läheisilläkin. Jotenkin sinne selviämisen ja velvollisuuksien suohon meinaa jäädä jumiin. Ei osaa enää katsoa nurkan taakse auringon säteisiin, kun tuijottaa vaan liian lähelle ja suoraan siihen solmuun. Jää jumiin toisten ihmisten tarpeisiin ja yrittää auttaa liian pitkälle, omaa totuuttaan vastaan. Jos ei tule kuulluksi ja mikään ei muutu, joskus täytyy ottaa etäisyyttä vaikka se tekisikin kipeää. Ei toisen ihmisen tahdon yli saa kävellä kukaan, koskaan! Jos kompromisseja ei löydy, ei vaihtoehdoksi jää kuin ottaa happea.
Mä olen onnellinen siitä, että vuosien jälkeen silmät on auenneet taas muullekin, kuin taistelemiseen viikosta toiseen. Jokainen ihminen on tärkeä ja jokaisella ihmisellä on oikeus onneen. Aina ei vaan samat asiat tee ihmisiä onnelliseksi, ihmiset kasvaa ja muuttuu ja sekin pitää hyväksyä. Elämä opettaa, kasvattaa ja kyllä ne siivet kantaa. Ja jos ei kanna niin sitten opitaan taas uutta. Elämä on kaunis asia, kun uskaltaa rohkeasti kuunnella sitä omaa sisäistä ääntään. Kuuntele intuitiotasi ja mene sinne missä sun on hyvä olla ja tulet huomaamaan, että tuletkin kuulluksi sellaisena kuin olet! Ja kyllä ne solmutkin aukeaa, kun niille antaa tilaa ja aikaa.
Aurinko kurkistaa talon takaa. Uskaltaakohan sitä sanoa olevansa pitkästä aikaa onnellinen? Kopkop. Ja ilman mitään sen suurempaa?
Olen kai vain opetellut kuuntelemaan itseäni. Tuntuu, että elämä on ollut viimeiset vuodet selviämistä päivästä ja viikosta toiseen. Olen nauttinutkin toki elämästäni, mutta jotenkin se oma punainen lanka on ollut liian pitkään kateissa. Vaikeita ja isoja juttuja ollut niin itsellä kuin läheisilläkin. Jotenkin sinne selviämisen ja velvollisuuksien suohon meinaa jäädä jumiin. Ei osaa enää katsoa nurkan taakse auringon säteisiin, kun tuijottaa vaan liian lähelle ja suoraan siihen solmuun. Jää jumiin toisten ihmisten tarpeisiin ja yrittää auttaa liian pitkälle, omaa totuuttaan vastaan. Jos ei tule kuulluksi ja mikään ei muutu, joskus täytyy ottaa etäisyyttä vaikka se tekisikin kipeää. Ei toisen ihmisen tahdon yli saa kävellä kukaan, koskaan! Jos kompromisseja ei löydy, ei vaihtoehdoksi jää kuin ottaa happea.
Mä olen onnellinen siitä, että vuosien jälkeen silmät on auenneet taas muullekin, kuin taistelemiseen viikosta toiseen. Jokainen ihminen on tärkeä ja jokaisella ihmisellä on oikeus onneen. Aina ei vaan samat asiat tee ihmisiä onnelliseksi, ihmiset kasvaa ja muuttuu ja sekin pitää hyväksyä. Elämä opettaa, kasvattaa ja kyllä ne siivet kantaa. Ja jos ei kanna niin sitten opitaan taas uutta. Elämä on kaunis asia, kun uskaltaa rohkeasti kuunnella sitä omaa sisäistä ääntään. Kuuntele intuitiotasi ja mene sinne missä sun on hyvä olla ja tulet huomaamaan, että tuletkin kuulluksi sellaisena kuin olet! Ja kyllä ne solmutkin aukeaa, kun niille antaa tilaa ja aikaa.
"It is not how much we have, but how much we enjoy, that makes happiness."-Charles Spurgeon
Aiemmat Arjen romantiikkaa blogit:
Puhallan kynttilän
Pienet asiat
Blogin alku
Ensilumi
Syyskuun sumua?
Syksy
Kevättä ilmassa
Valokuvaus intohimona
Auringonlaskun aikaan
Ensilumi
On tärkeää muistaa pysähtyä hetkeen
Tee sitä mitä rakastat
Puhallan kynttilän
Pienet asiat
Blogin alku
Ensilumi
Syyskuun sumua?
Syksy
Kevättä ilmassa
Valokuvaus intohimona
Auringonlaskun aikaan
Ensilumi
On tärkeää muistaa pysähtyä hetkeen
Tee sitä mitä rakastat
Onnellisuus on itselle sitä, että arki sujuu pahemmin tökkimättä. Siitä saa jo olla onnellinen, sillä on ollut takana vuosia, jolloin sitäkään ei ollut. On niin helppo palata mielessä niihin aikoihin, ei tarvitse mitenkään ponnistella. Sitten harvoin, mutta joskus iskee sellainen pökerryttävä hetkellinen onnentunne, vaikka kun on saanut kokea hyvän kuvausreissun tai lapsille tapahtuu jotain hyvää! Omaan fiilikseen vaikuttaa hirvittävästi myös vuodenaika. Talvi on minulle raskas, varsinkin pimeys, mutta myös kylmyys. Se on lähes tuskaa. Onneksi ollaan jo voitonpuolella. Hyvää loppuviikkoa!
VastaaPoistaMulle onnellisuus on sitä, että saa ja uskaltaa uskoa omiin unelmiinsa ja menee päämäärätietoisesti kohti niitä! <3
VastaaPoista