ohhoh, innostuin katsomaan vanhoja kuvia. niin kauan kuin muistan oon rakastanu kuvien ottamista, ensimmäisen kodak-kamerani sain 6 -vuotiaana. :) en todellakaan edes muistanut mikä määrä mulla on vanhoja kunnon paperi kuvia, joita oon ottanu ennen digiaikaa. yksi iso laatikollinen niitä tuolla kirjahyllyssä on ollut, mutta kuvia en oo sieltä kaivanut varmaan viimeseen viiteen vuoteen. ja voi oih mitä hymyjä tytön huulille tulikaan kaikista vanhoista kuvista. kyllä selkeesti valokuvaus on ollu mun isäni harrastus, joka on periytynyt mulle. musta on kuvia pienenä ihan hirmuinen kasa ja ite oon ottanu nuoruudestani aikamoisen kasan kuvia. mut kuvat kertoo aina tarinoita mitä ei välttämättä ees muistaisi. <3
taata oli mainio maailman paras taata, pelkkiä hyviä muistoja äitini isästä. taatan kanssa tuli aina keksittyä kaikkia jekkuja. olin paljon tampereella pienenä.
mimmit manjan mökillä. teini aikoina meillä oli proo-team porukka johon tutustuin etelä-amerikan reissulla 15-kesäsenä. monia vuosia nähtiin pro-teamin kans reissun jälkeen.
tää piisi siks, et mobystä tulee mieleen kymmenen vuotta takaperin meiningit ja oikeestaan on aika hassua, kuinka sitä on vaan kasvanut vahvemmaksi omaksi itsekseen. vaikka sitä välillä vähän hapuileekin, niin kyllä sitä aika vahva oma itse on kehittynyt. välillä vähän turhankin vahva;)
muistoja. paljon hyviä muistoja. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti