sunnuntai 25. marraskuuta 2012

voimauttava valokuvaaminen


voimauttava valokuvaaminen

"Voimauttava valokuva on taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen kehittämä terapeuttisesti suuntautunut sosiaalipedagoginen menetelmä, jonka avulla valokuvaa voidaan käyttää yksilön ja erilaisten ryhmien, kuten perheen ja työyhteisön, voimautumisprosessin aikaansaajana.

Menetelmä perustuu empowerment-käsitteen sisältöihin ja sen käyttö edellyttää itsemäärittelyn oikeuden sekä tasavertaisuuden lähtökohtien toteutumista.  Valokuva itsessään ei ole terapeuttinen väline, vaan se voi toimia myös vallankäytön ja toisen ihmisen kokemuksen mitätöinnin välineenä. Voimautumisen keskeinen idea on se, ettei toista ihmistä voi voimauttaa. Tämä koskee myös kaikkea auttamistyötä. Menetelmän ammatillinen käyttö edellyttääkin valokuvan arkikäyttöön liittyvän vallankäytön tuntemista ja purkamista, sekä henkilökohtaisen voimauttavan valokuvaprosessin läpikäyntiä. Menetelmää ei saa soveltaa toiseen ennen omaa prosessia ja täydennyskoulutusta. Vaikka menetelmän välineenä on valokuvaus, ei kysymys ole varsinaisesti valokuvaamisesta, vaan näkemisen ja katsomisen tavasta. Voimauttavan valokuvaprosessin avulla opetellaan dialogista, vastavuoroista tapaa kohdata oma läheinen, työtoveri tai asiakas. Menetelmän keinoin opitaan löytämään ja tekemään näkyväksi jokapäiväisessä  arkitodellisuudessa piiloon jäävä arvokas, hyvä ja merkityksellinen."


lisää voimauttavasta valokuvaamisesta: http://www.voimauttavavalokuva.net/menetelma.htm

tässä jutussa kaikki kuvat vuosilta 2007-2012 omasta voimauttavasta prosessistani









"Riisun hiljaa kaiken pois,
eilisen, tämän päivän, tulevat hetket.
Mitään ei jää lopulta jäljelle,
olen kuin lehdetön puu, lähes oksaton,
silti minun on äärettömän hyvä olla.

Kasvatan juuriani, perustaani,
sitä kautta kurkotan ylemmäs, laajemmalle.
Avaan silmiäni enemmän, enemmän
nähdäkseni oman itseni, kuvajaiseni
maailman peilissä selvemmin.

Tässä minä olen alastomana
aivan kuin tänne saapuessani.
Ei minulla ole mitään
enkä minä mitään tarvitse lisää,
minulla on jo aivan kaikki
tarpeellinen annettuna mukaani.

Alan ymmärtää oman suuruuteni,
oman ihmeellisyyteni.
Minä olen, hengitän.
Minä elän, teen omaa kudelmaani,
joka on tässä nyt.
Vain se on arvokasta ja merkityksellistä."
-runotalo






"Metsän keskellä

pieni lähde
kimaltaa hiljaisuudessa

Katson lähteeseen
näen satoja timantteja
elämäni hetkiä

Kämmenelläni vettä
näen timanttien loistavan
uusia liikuttavia yksityiskohtia

Hetken elämässäni
olen timanttilähteellä"
-runotalo












"Mene meren rantaan
Kävele ulapalle
Näe järven kimmellys
Kuule joen pulppuava ilo
Ota käteesi kivi
jonka aurinko on lämmittänyt
Kävele avojaloin heinikossa
jossa aamun kosteus vielä viipyy
Tunne miten olet osa luontoa
isoa kokonaisuutta
Sinä et koskaan ole yksin"

-runotalo










"miksi"


"maailmassa ei ole rajoja, ellei sinussa ole"









"Heiluessani heinikossa olen vapaa,
huojuessani tuulessa olen vahva.
Seisoessani järkähtämättömästi paikoillani olen heikoimmillani."
-runotalo







"Missä on kultainen aurinkoni,
missä on hopeinen planeettani,
missä olen kotonani niin,
että tunnen olevani turvassa ja tasapainossa?
Minne minun on kuljettava,
että löydän todellisen rauhani?

Itseeni.

Minä olen minun aurinkoni, minun planeettani.
Maailmankaikkeuden keskipiste
voi olla minussa itsessäni,
kun pysähdyn ja olen ihan hiljaa tässä."

-runotalo









"Kauniissa iltahämärässä
kuljen polkuni päähän
seisahdan siihen
olen hiljaa ikuisuuden.

Kaunis laulu kuuluu

jostain hyvin kaukaa
en anna sen häiritä minua
vaan annan sen soljua lävitseni
kuin meren aallot kuin sydämeni lyönnit
pian olen osa tuota kaunista laulua.

Tunnistan laulun ja sävelen

se on tuttu lapsuudesta
sydämeni laulu."
-runotalo












"Ripsissäni ovat kiinnittyneinä tuhannet tähdet,
kuu on aina matkassani, aurinko loistaa sydämessäni
ja maapallon kaikki meret virtaavat suonissani"
-runotalo








Miina Savolainen on kirjoittanut myös aivan ihanan: koskettavan, herkän ja kauniin kirjan aiheesta voimauttava valokuvaaminen

"Mystinen. Lohduttava. Hillittömän kaunis.

Nämä adjektiivit sopivat menestysteokseen Maailman ihanin tyttö.
Lumoavissa valokuvissa tytöt on puettu myyttisiksi metsänhengiksi,
jotka kulkevat kuin usvaenkelit suomalaisessa luonnossa.
Kuvien sanotaan lohduttavan särkyneitä sydämiä".

*****
EEVA -LEHTI


"Maailman ihanin tyttö on järkyttävän kaunis kirja. Satumaisissa kuvissa nuoret naiset paljastavat kaikkein salatuimman ja hauraimman puolen itsestään. Lastenkodeissa ei asukaan ongelmalapsia vaan keijukaisia."

CITY -LEHTI







2 kommenttia:

  1. Niin koskettavan ihanat kuvat ja runot niin ihania tuolla välissä. Lämpimiä ajatuksia sinulle!

    VastaaPoista