"Kiipijäjalat oli pienellä linnulla sulissaan.
- Ihmettelin.
Minäkin halusin päästä supernopeasti puuhun,
ylös katselemaan kuuta, tähtiä ja aurinkoa."
-runotalo-
isoja
muutoksia elämässä ollut koko syksyn. välillä tuntuu että elämä on yhtä
isoa muutosta ja meitä testataan miten hyvin ja kuinka paljon me
kestetään. ja kestetäänhän me, liikaakin. muutokset ja pettymykset,
välillä tuntuu et niihin turtuukin jo.mä oon optimisti, henkeen ja
vereen vaikka
välillä kyl kieltämättä tuntuu että tää maailma ei anna siihen yhtään
hyvää syytä. silti oon. ja oon kai naiivikin. haluun uskoa ihmisistä
hyvään ja kauniiseen. sitä luulee
tuntevansa ihmisiä, läheisimpiään. ja yhtäkkiä huomaakin ettei kai
ookaan tuntenut, ollenkaan. miten läheisimmät ihmiset satuttaakin eniten
aina. ei kai pitäis uskoo siihen hyvään. mutten halua muuta. en halua elää maailmassa joka o läpimätä. maailma on mun silmissä ainakin kaunis, monet ihmiset vaan on täysin läpimätiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti